VEPE - Vesipelastuskoe
(Teksti SNJ ry:n sivuilta; Kirjoittaja Merja Heikkilä)

Vesi-innostaan ja yhteistyöhalustaan tunnetuille noutajaroduille VEPE sopii erityisen hyvin, jopa pikku tollereille, jotka vaivatta jaksavat hinata vedessä lipuvaa kumivenettä matkustajineen kuin myös vaikka satakiloista "hukkuvaa". Ja olivathan labradorit puolestaan alun perin niitä "pienempiä newfoundlandinkoiria", joitten työhaluja on vuosikymmenien saatossa vaalittu.

Soveltuvuuskoe on kuitenkin läpäistävä ennen kuin varsinaiseen kisaamiseen pääsee, ja siinä on hermopaineena se, että yrittää saa vain kaksi kertaa: jos molemmilla kerroilla epäonnistuu, ura on poikki. Lohdutukseksi sanottakoon, että normaalisti peruskoulutetulle noutajalle soveltuvuuskoe on todella helppo.

Vesipelastusta voi harrastaa minkä tahansa muun lajin ohella ja koska uiminen vahvistaa kuntoa rasittamatta niveliä, niin nivelvaivaisellekin koiralle VEPE-harjoittelu tekee vain hyvää.

Vaikka kokeissa on järjestäjien puolesta välineet viimeisen päälle: isot vahvat kumiveneet, kaikille veneeseen menijöille pelastusliivit ja "hukkuvalla" kelluntapuku, omin päin harjoitteluun riittää aluksi vain dami, narunpätkä - ja kekseliäisyyttä. Damin viemisen ja köydestä hinaamisen voi vallan hyvin opettaa kuivalla maallakin. Moni noutaja hyppää epäröimättä veteen tavallisestakin soutuveneestä; varmempaa kuitenkin on aloittaa veneestähyppelyt kumiveneellä, joka on matala, pehmeä ja lipsumaton. Ellei lähiseudulla ole pääsyä viralliseen VEPE-koulutukseen kunnollisine veneineen, omatoimiseen harjoitteluun välttää halpa markettikumivene, jonka pohja kannattaa tukevoittaa jollain jäykällä kumimaton tapaisella.