PK - Palveluskoirakoe
(Teksti SNJ ry:n sivuilta; Kirjoittaja Taru Talja)

Palveluskoiraharrastus on parhaimmillaan onnistumisen tunnetta ja hienoa yhdessäoloa koiran kanssa, raitista ulkoilmaa, hienoja elämyksiä luonnossa ja mukavia ihmisiä. Hyvältä palveluskoiralta vaaditaan hermoja ja työhaluja. Rohkea, reipas koira työskentelee metsässä luontevasti ja silminnähden nauttii tekemisestään. Noutajat ovat sopivan kokoisia; eivät liian pieniä eivätkä toisaalta liian raskaita liikkumaan vaikeassa maastossa. Pienemmät tolleritkin pärjäävät hyvin.

Valitettavasti nykyään näkee noutajissakin arkuutta ihmisiä ja paukkuja kohtaan. Palveluskoirakokeissa koiran paukkuarkuus testataan ampumalla 6 mm starttipistoolilla ja paukkuarka, toimintakyvyn menettävä koira suljetaan kokeesta.

Jotain taloudellista porkkanaakin: koiralle, joka on saavuttanut vuoden aikana koulutustunnuksen (ei BH), myönnetään verovapaus. Koirat, jotka ovat olleet kuutena vuonna peräkkäin verovapaita tai ovat käyttövalioita saavat elinikäisen verovapauden.

Lajit
Palveluskoiralajit muodostuvat aina tottelevaisuudesta ja maasto-osuudesta lukuun ottamatta FH-jälkeä. Luokat jakautuvat alokkaaseen (1-luokka), avoimeen (2-luokka) ja voittajaluokkaan (3-luokka). Luokanvaihtoon edellytetään koulutustunnusta. Saadakseen koulutustunnuksen tottelevaisuudesta on saatava vähintään 70 (maks. 100) pistettä ja maasto-osuudesta 150 (maks. 200) pistettä. Saadakseen koiransa käyttövalioksi on saatava voittajaluokan I-tulos kolme kertaa vähintään kahdelta eri kaudelta. Näyttelystä pitää olla myös vähintään laatuarvosteluna hyvä. Palveluskoirakokeesta saavutettu valionarvo on aina käyttövalio KVA.